Pieni mies viittä vaille 6 kk

- tammikuuta 23, 2018

Puupuvivi, Viivi, Puupu, Pupu

Pieni Mies, Jäpä-päpä, Schultz

Sulo

Rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä ja ne on yleensä hassuja, hauskoista tilanteista syntyneitä, ja usein vailla mitään järkeä.

Sulon yleisin kutsumanimi on juurikin tuo Puupuvivi tai Puupu.

Myös pelkkä pentu on edelleen aika reippaassa käytössä.

Pieni mies täyttää pian jo puoli vuotta! Herttinen!

Aika on mennyt äkkiä ja kriittisin, eniten hampaita kiristyttänyt pikkupentu vaihe alkaa olla onneksi jo takana.

Meillä on täällä touhukas reilu viiden kilon kermaisa pötkylä, jolla vaihtuu juuri hampaat kovaa tahtia.

Viime yön aikana oli irronut ensimmäinen kulmahammas eli kulmuri, joiden vaihtuminen on kaikkein tärkein, että purenta ei jäisi kovin vääräksi.

Touhupötkylä osaa onneksi myös jo ottaa rauhassakin ja hän rakastaa noita kolmea koiranpetiä mitä meillä on ja tykkää niissä kovasti kölliä.

Sulo on iloinen, kovasti pusutteleva kaveri, joka ei vieläkään juurikaan pure, mutta hyppii ja kiipeilee vasten kyllä sitäkin enemmän, hölmö.

Sulo rakastaa meitä kaikkia oikein kovasti, Jadea oikein valtavasti.

Ja isiä.

Helmi on myös hurjan hauska, kun se pomppii ja juoksentelee ja sillä on niin eloisat kädet mitä kurkotella ja nuolla.

Sulo on hassu näky valtavine, äidiltä perittyine tupsukorvineen, hänellä on kovin hieno häntä ja turkki on muuttunut jo paljon kermaisemmaksi, ei ole mikään valkoinen, etenkään ulkona kun nyt on tuota lunta ainakin toistaiseksi piisannut.

Lumi on myös herran mieleen, siinä on hauska rallittaa ja sitä on kiva syödä ja sitä kun kaivaa niin mitä tahansa aarteita voi löytyä. Äiti ei niin tuosta viimeisestä kohdasta tykkää.

Sulo on mielestäni hyvin sopeutunut meidän porukkaan ja menee hyvin ja reippaasti Vaasassa käydessä isossakin laumassa.

Pennusta kun on kuitenkin kyse, on edelleen myös riiviön vikaa silloin tällöin.

Tällä viikolla on pennun hampaisiin joutunut huulirasva, jonka olin jättänyt olkkariin.

Heti jos joutuu olla Jaden ja mamman kanssa sisällä hetken niin jotain on pakko hakea omaan petiin tuhottavaksi. Ihmismamma arvostaa suuresti.

Pentu nukkuu nätisti kylppärissä mamman kanssa ihan sinne seitsemään kahdeksaan asti, eikä ainakaan mua ole herättänyt ennen sitä enää pitkään aikaan. Toki jos aletaan pitämään sellaista ääntä, että ollaan hereillä saati nousemassa niin johan alkaa kuulua.

Pennut kasvaa kauhean nopeasti, mutta musta se on aivan kiva ja tervetullut asia, kun tulee järkeä päähän ja kokonaan sisäsiistiksi opitaan pikkuhiljaa. Sulo on jo hyvänaikaa osannut pyytää ulos, mutta kovin kauaa ei vielä sovi ensimmäisestä varoituksesta odotuttaa, tai sitten kyllä tulee sisälle.

Ei se ole kuin kärsivällisyyttä tässä, ajan kanssa oppii :)