New rules

" I've got new rules, I count 'em "

 Näin laulaa upea ääninen Dua Lipa, ja mä samaistun.

Eilen mä ymmärsin jotain, silmät avautui omalle käytökselle ja sille, mitä se on tehnyt mulle. 

Eikä tietenkään vain mulle, kyllähän sen tietää, että paha tuuli tarttuu, negatiiviset fiilikset todellakin tarttuu itsestä toiseen.

Mika on harvoin pahalla päällä, mutta viikonloppuna aistin semmoista pientä ärtymystä ja se tarttui heti ja sitten sapetti itseäkin, vaikkei ensin ollut mikään.

Eilen tajusin itse olleeni se tunnelman myrkyttäjä. 

Töistä poisjääminen, pimeä, herkkujen ja roskaruokien mättääminen ja vetämätön fiilis loi itseään ruokkivan negatiivisuuden kehän.

Sitä on ollut enemmän tai vähemmän pahalla päällä lähes päivittäin, hermostunut milloin mistäkin, vetänyt kunnon pultit pienistäkin asioista.

Ja vaikken ole sitä suoraan purkanut toisiin, on se yleinen ilmapiiri sellainen, että se kyllä on ollut omiaan pilaamaan toisenkin fiiliksen.

 I've got new rules, I count 'em

Eilen mä päätin, että kaikelle negatiivisuudelle ja valittamiselle, turhalle kiukuttelulle tulee nyt piste. 

Mulle tulee nyt uudet säännöt, ja niihin kuuluu etenkin yliajattelun, ylitulkinnan, ja muun negatiivisen ajattelun lopettaminen.

Aseina negatiivisuutta vastaan mulla on halu muuttaa oma asenne taas positiiviseksi, sekä kiitollisuuspäiväkirja. 

Mun on nyt korkea aika kaivaa itsestäni esiin uudelleen se nainen, johon tuo ihana mieheni ihastui ja rakastui.

Kaikki nuo ajatukset tuntui kovin voimaannuttavilta ja sen hyvän fiiliksen päälle päätin tanssia. Ja mä tanssin tunnin, koska se oli vaan niin kivaa pitkästä aikaa. Ja mä olin äärettömän kiitollinen, kun mun kroppa pystyi siihen ja janosi vielä lisääkin. Välissä meinasi hengästyä kunnolla ja hiki virtasi, mutta fiilis oli katossa ja se on semmoinen tunnetila, johon haluan uudelleen.

Eksyin hetkeksi tieltä, mutta nyt mä palaan sille paremmin varustautuneena.

Mun elämässä on tapahtunut paljon kaikkea kurjaa, on ollut usean vuoden koulukiusausta, parisuhteita, jotka rikkoi ennestään huonoa itsetuntoa, mursi luottamuksen ihmisiin ja itseen.

Välillä on ollut niin suuri epävarmuus menneisyyden haavoista, että olen hukannut itseni, enkä ole täysin ymmärtänyt arvostaa sitä, mitä nyt on, kun olen vain odottanut jotain pahaa tapahtuvaksi.

Eilen mä päätin, etten anna enää menneen määritellä, miten ajattelen ja toimin nyt, kun mulla on oikeasti asiat paremmin kuin koskaan. Nyt on aika päästää irti siitä sisäisestä uhrista, olipa sitä kohdeltu kuinka huonosti tahansa, se on ollutta ja mennyttä, enkä voi antaa sen tuhota enää yhtään päivää tästä elämästä.

Huonot kokemukset kulkee kauan mukana, eikä sitä aina osaa itsekään tunnistaa, mistä tietty käyttäytyminen kumpuaa. 

Mä tunnistin itsessäni sen, että olen muuttunut epävarmaksi, epäluuloiseksi, aina pessimistiseksi ihmiseksi, joka ei suostu uskomaan, että hänellä voisi oikeasti mennä hyvin.

Ja mä päätin, että se ihminen täytyy nyt kuopata pois onnen tieltä.

Tiedän, että saattaa olla järkyttävä tunnustus niille, jotka eivät pääse näkemään musta pintaa syvemmälle.

Täytyy kertoa vielä yksi iso asia, joka todella voimaannuttaa ja josta sain uutta pontta kohti positiivisempaa asennetta.

Perjantai-iltana sain Instagramissa viestipyynnön, enkä ensin tunnistanut nimeä ja ihmettelin ääneen, että kuka tämä on ja uskaltaako tätä viestiä avata. 

No, avasin ja sain toden teolla hämmästyä.

Se oli viesti, jota en ollut osannut odottaa, en ikinä.

Mutta se viesti merkitsi mulle aivan valtavasti.

Hämmennyin ensin aivan totaalisesti, mutta sitten jonkinlainen lämpö levisi mieleen.

Mä sain anteeksipyynnön henkilöltä, joka oli osa tuota kiusaustaustaa kauan, kauan sitten.

Hän lähestyi mua, koska halusi pyytää anteeksi, asia oli häntä vaivannut jo hetken mun profiilin tullessa toistuvasti vastaan somessa.

Muistot tulvahti mieleen.

Mä olin äärettömän otettu.

Ja mä annoin anteeksi.

Koko illan olin hämmästynyt, miten noin pieni juttu kuin viesti yli kymmenen vuoden jälkeen, saattoikin tuntua niin hyvältä.

En ole enää aikoihin ollut katkera asiasta, mutta olen ollut tietoinen, että se kulkee mukana, mutta nyt jokin paino vierähti kyllä niinsanotusti sydämeltä.

Tiedän, että tämä henkilö lukee tämän, ja hän saa olla itsestään ylpeä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi.

Se, mitä tekee teini-iän tyhmyyden piikkiin, mutta kaduttaa myöhemmin, kertoo kasvusta ja se on hienoa.

Ehkä tämä ihminen on osa mun kasvua, kun sain päästää irti niistä negatiivisista muistoista hänen osaltaan.

Kiitos.