Herkkusuun herkuton kuukausi 1/3

Kuukausi ilman herkkuja.

KUUKAUSI!

Se on nyt semmoinen juttu, että niin uskomatonta kun se onkin, niin kyllä, mä olen ollut kuukauden ilman herkkuja.

Ei sipsiä ja dippiä, ei suklaata, ei karkkia.

Ei pullaa, ei piirakkaa, ei keksiä, ei kakkua, ei mitään sokerista herkkua.

Ei jäätelöä.

Kyllä siitä on aikaa ja paljon, kun olen viimeksi tässä onnistunut, ja fiilis on kyllä niin huippu.

Oon tästä paasannut blogissa niin monet kerrat, että anteeksi, mutta kun tämä on se sellainen akilleen kantapää, ainainen taistelu, tyystin loputon ja aina ajankohtainen.

Kerrataan vielä, jos joltain on unohtunut; mulla on tapana vetää överiksi.

Mulla on todella paha tapa jäädä koukkuun herkkuihin ja sitten myös jäädä siihen herkkukierteeseen jumiin, vaikkei se toisi enää hitusenkaan vertaa hyvää fiilistä, vaan vain häpeän ja epäonnistumisen tunteita ja pahaa mieltä.

Kesällä, kun tavattiin, käytiin todella paljon Kotipizzassa ja tutustutin Mikan jäätelön ihanuuteen, herkuteltiin aivan älyttömästi siitä kesästä asti ja kas kun multa sitten loppui työt, ei enää kuluttanut sitä päivittäistä määrää. 

Askossa kuitenkin tuli seistyä ja käveltyä usein se 8-9 tuntia, per päivä ja viisi kertaa viikossa, mikä piti edes jotain säännöllistä kulutusta ja aineenvaihduntaa yllä.

Herkkuja sen sijaan tuli vedettyä vähintään samaan malliin.

Olin tosiaan sitten joulukuussa aika puulla päähän lyöty, kun Mika oli se joka ehdotti herkkutaukoa, ja vieläpä kolmen kuukauden mittaista.

Olin vähän sillä asenteella, että ootko aivan tosissas...? Olihan se.

Vähän epäilin, että kuinkahan tuossakin käy, että meneekö viikkoakaan, kun sorrutaan, mutta ei! 

Viimeiset jäätelöt 31.12, piti ihan siitä syystä ikuistaa, hah

Viime viikon Mika on ollut tosi kipeänä, voisi varmasti puhua jopa miesflunssasta, niin kurja fiilis on ollut itselläkin vain katsoa, kun toinen sairastaa. 

Ja kun tuntuu kurjalta, tiedän hyvin, miten herkästi alkaa kaipaamaan herkkuja lohduksi. Niinpä sovittiin, että kun kerran oli niin kurja olla ja monen monta päivää puurtanu töissäkin kipeänä, Mika sai luvan pitää cheat- illan.

Sinne katosi riemuitsevan miehen masuun Fazerin sininen niin että hyvä kun ehti edes nähdä. Hehheh, sori muru, mut olit super nopee :'D <3

Parasta oli, että mua ei haitannut, mua ei hiukonu tai himottanu yhtään, ei niin sitte pätkän vertaa.

Mikä fiilis.

Oon semmoinen krooninen epäonnistuja ihan kaikessa ja sitä suuremmalla syyllä ne pienetkin onnistumiset tuntuu aina super hyvältä!

Entäs sitten se kroppa, kun kerran tuli selväksi jo, että pääkopassa tämä asia on hyvällä mallilla ja sokerista on toistaiseksi vieroituttu.

Mä tosiaan otin joulukuulla mitat kropasta ja otin sitten kuukauden päästä uudestaan. Ja tässä pari päivää sitten otin taas, kun en malttanut odottaa helmikuun puoliväliin.

Mitäs mitat näytti, kun alkutilanteesta oli kuukausi ja kaksi viikkoa?

Kropasta on lähtenyt yhteensä seitsemäntoista (17) senttiä!

Vähänkö mahtavaa!

Kahden ekan mittauksen välissä oli kuitenkin se kirottu joulu överiherkutteluineen, mikä varmaan hetkellisesti nostikin kunnon turvotuksen päälle.

Mutta kiva silti, että pienen pientä muutosta oli vielä sitte välillä 13.1 - 29.1 :)

Tulee toki väkisin ajateltua, paljonko olis lähtenyt, jos olisi myös jättänyt laakista ulkona syömisen pois.

Ja kun me mennään ulos syömään on se usein jotain alla esitellyistä vaihtoehdoista, ellei ole jokin juhlapäivä.

Kauhajoen Egessä oli astetta isompi pizza, tuota söin sitte kaks päivää, luoja mikä jätti!

... Ja toki on joskus tullut samassa paikassa kokeiltua sitä perinteistä rullaa, joka on ollut myöskin aivan jäätävä! Niin kebab- kuin kanaversiona, btw.

Lempparein mulle itelle on tietysti Kotipizza, sielläkin on tullut jokunen pizza vedettyä, hihi.

No, häpeän kompensoinniksi, yksi aluevaltaus kerrallaan, niinkin on hyvä. 

Tai ainakin se on alku. 

Ennen kuitenkin kun vedettiin vielä kebujen tai pizzan päälle kotona se puolisen litraa jäätelöä per naama, niin parempi sekin on, että edes se jäätelö on jätetty pois, vaikka paljon olisi edelleen petrattavaa. 

Positiivista on, että käydään harvemmin, kuin aiemmin syömässä vastaavia settejä.

Ja just se, että on vaihdettu suurimmaksi osin raskas iltapala teehen.

Vähemmän noita edellä nähtyjä, enemmän tätä :)

Nyt koitan tosiaan malttaa odottaa, että saan helmikuun 13 ottaa uudet mitat ja jälleen verrata lähtötilanteeseen.

1/3 herkutonta kuukautta, selvitetty.

Lopun luulisi menevän kuin itsestään, kun kaikki mieliteot on poissa eikä kaupassa tuu kuolattua enää minkään herkkujen perään.

Päinvastoin, himoitsin tällä viikolla kana-caesarsalaattia ja Pågenin kuitupalaleipää, haha.

Parastahan on ollut taas huomata, ettei ole ikävä niitä herkkuja.

Tottakai somessa nähdyt laskiaispullat esimerkiksi on näyttäneet herkullisilta, mutta kun tietää itsestään, että todennäköisimmin sellaisen syötyä olisi vain paska fiilis ja maha sekasin, joten ei harmita aivan liiaksi olla ilman.

On ollut siistiä huomata, että kas, Netflixiä voi kun voikin katsoa ilman herkkuja. 

Tarkoitus ainakin on selvitä kunnialla 3/3 asti ilman herkkuja, jatkosta en aivan vielä uskalla tehdä lupauksia. Selvitetään tämä haaste ensin :)