6 kk


Ällösiirappivaroitus.

Tänään on meidän eka semmonen mun mielestä merkittävä välietappi.

Ollaan oltu yhdessä puoli vuotta <3 

Toisaalta puoli vuotta on lyhyt aika, mutta toisaalta, tämä on meidän ensimmäinen välietappi ja tuntuu, kuin toisen olisi tuntenut jo ties kuinka kauan, kuin oltaisiin asuttu  täällä yhdessä jo paljon kauemmin kuin syyskuusta.

Tähän kuluneeseen puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon ihanaa, ettei tosikaan.
Ja sitten on ollut niitä mökömöksis hetkiäkin. 
Kaikilla on, myös meillä ja se on aivan okei.

On ihana olla suhteessa, jossa voi olla oma itsensä, jossa rakastetaan toisen kaikkia puolia, myös niitä omituisia. Annetaan sen toisen olla juuri oma itsensä sellaisenaan, omine vahvuuksine heikkouksineen.
On ihanaa, kun voi luottaa siihen, ettei kaikki kaadu yhteen pieleen menneeseen päivään tai iltaan, johonkin aivottomaan möläytykseen (hyvät naiset ja herrat, se olen minä joka joskus päästän suustani sammakoita) tai johonkin ihan hölmöön väärinkäsitykseen. On ihanaa, että voi sanoa toiselle tilanteen päätteeksi anteeksi ja halata.


Kirjoitin vastikään, että aion muuttaa elämänasennettani positiivisempaan päin ja että aion kuopata menneisyyden haamut.
Haluan antaa itselleni ja puolisolleni sen parhaan version minusta.
Tottakai joka ikinen päivä ei voi olla paras ikinä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää, jotain mistä olla kiitollinen ja mitä arvostaa.

Tähän puoleen vuoteen on mahtunut paljon.

Muutto toiselle paikkakunnalle, uusi perheenjäsen ja töiden loppuminen, arjen muuttuminen ja sitä kautta uusien haasteiden kohtaamista omassa itsessä ja pientä kriiseilyäkin.
Koko tuon ajan mulla on ollut ihana, rakastava ihminen rinnallani.

En voi kuin toivoa, että saan jakaa arkeni ja juhlani, hyvät ja huonot asiat hänen kanssaan jatkossakin, rakastaa ja olla rakastettu <3















Kiitos Mika jokaisesta päivästä jonka olen saanut jakaa sun kanssa.
Vaimo rakastaa <3


Tämän blogin suosituimmat tekstit

54/90

Se parhain talvilomaviikko ikinä.

Kolme hyvää asiaa