Se on täällä


Nyt on se on kuulkaa ihan oikeasti niin syksy, kun vaan olla ja saattaa.

Joka päivä sataa ainakin jonkin verran, jossei koko päivää.

Vaahteranlehdet hehkuu maassa mitä ihanimmissa sävyissä, tarjoten oikeastaan vuoden viimeiset luontoäidin taikomat väriläiskät, ainakin meidän markilla.


... Kukapa ois arvannut, että ne on herkullisia :'D


Villasukat ja pitkähihainen, viltti telkkaria katsellessa, sekä parhaassa tapauksessa vielä höyryävä teekuppi ovat lähestulkoon elinehtoja.

Ulkona on kylmä, kosteaa ja jotenkin hämärää kokoajan.
Kylmä, muttei niin kylmä, etteikö lähikauppaan kävely uudessa takissa tuottaisi lämpöhalvauksen ensiasteita, muttei missään nimessä niin lämmin, että pärjäisi enää vain sadetakilla (jonka alla olisi liian pienestä koosta johtuen pelkkä t-paita)

 HRRRRH!

Ollaan Mikan kanssa löydetty uusi yhteinen ihastus, mulle tämä oli jo vanha tuttu nuoruudesta, mutta en edes varmuudella uskaltanut luvata, miltä se maistuisi.
Mutta nyt ollaan silti litkitty tätä jo muutama päivä, eikä aiempi suosikki, vihreä minttutee enää vedä vertoja.
Mikäkö sitten on tämä uusi vanha ihanuus?

Tämä


Ihana, kuuma, mutta silti niin raikas yrttitee! 
Kalanruokatee. 
Ei sentään, sisältö vain on sellaista murua, muistuttaa hauskasti jotenkin kalanruokaa, haha. 

Kyseinen juoma lämmittää tälläkin hetkellä kylmiä käsiä, luita ja ytimiä.
Nähtävästi en oo kuitenkaan vielä aivan liian lihava, kun on kaikenaikaa kylmä (haha, vitsivitsi)

Onneksi löytyi Keskiseltä perjantaina siisti ja lämmin, lapun mukaan vettäkin kestävä ulkoilutakki, pirteän punainen!



Eilen löytyi myös Vaasan cittarista (vanhasta työpaikasta, uijui) kai jokseenkin asiaa ajavat Umbron kevyt vanuhousut, jotka ei nyt tosiaan olleet ihan sitä, mitä hain, mutta edulliset ja mahtui päälle, siinä ne oleellisimmat.
Jonkinlaiset kuorihousut tms softshell- takki- ja housut oli mielessä, mutta tarjonta ei ollut ihan sellainen, tai jos jotain olikin, niin ei mun lompakolle, huhhuh.

Yksi syy siihen, miksi tyydyin yllämainittuihin housuihin, oli myös se, että ylipäätään vihaan ulkohousuja, saati sitte niiden sovittelua. Eikä ollu helppoa löytää tarpeeksi isoja housuja, jotka ei sitten olisi automaattisesti mun koko varren mittaisia, oikeesti! Esim 46 koon Didriksonsin taatusti muuten laadukkaat ja hyvät housut oli mua melkein rintaan asti pitkät, valehtelematta!

Koita siinä sitte löytää omaan mittaan sopivat, oikeasti hyvät ulkohousut, kunnon syrjintää.

No, siellä Cittarissa tosiaan sitte oli edes näitä kevyt vanuhousuja, (typeriä, liukkaita ja kahisevia, möh) jopa D-mitoituksella, joten kääpiö sai ulkohousut, jotka eivät olleet kantajansa pituiset, erävoitto, haha.

Syksyn varustus alkaa siis olla pikkuhiljaa koossa.

Viltti - check
Teetä, paljon ja paljon teetä - check
Uusi takki, housut ja lapaset - check


VILLASUKAT, PIPOT JA HUIVIT  - CHECK



(24/7 kylmä nenä - check)


Syksy, se on nyt.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

54/90

Se parhain talvilomaviikko ikinä.

Kolme hyvää asiaa