11. lokakuuta
Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää, nyt kuudetta kertaa.
Päivää, jona halutaan muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt eri puolella maailmaa kokevat päivittäin, mutta jona voidaan myös juhlia, muistaa, että myös tytöissä on voimaa ja mahdollisuuksia.
Minä synnyin vanhempieni esikoiseksi ja myös jäin sittemmin ainokaiseksi tyttäreksi 8.11.1990
Vuosien mittaan minusta, siitä pienen pienestä tyttövauvasta, jonka äiti ja isä saivat sairaalasta matkaan, kasvoi askel kerrallaan nainen. Nainen, joka on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä, käyttäytymään ja olemaan ystävällinen, jolle on opetettu, että pystyn mihin vain, jos haluan.
Ja jos en pysty yksin, minua autetaan.
Olen saanut kokeilla asioita, tehdä huonoja valintoja, katua niitä ja oppia niistä. Minut on nostettu jaloilleni ja lähetetty jälleen matkaan kohti uusia haasteita.
Minä olen tärkeä, rakas ja kaunis, ainutkertainen.
Mitä elämälläni päätänkin tehdä, saan siinä tukea ja kannustusta.
Olen saanut lahjaksi rakkauden täyteisen ja turvatun elämän, ja olen siitä vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen.
Olen kiitollinen, että sain kasvaa juuri tällaiseksi, kuin tänä päivänä olen, kaikki elämän mahdollisuudet hyppysissäni.
Koulutie opetti minulle erilaisia taitoja, kuten lukemisen ja kirjoittamisen, josta niin suuresti nautin edelleen tänä päivänäkin.
Peruskoulu mahdollisti sittemmin lukio-opinnot, sekä lopuksi mahdollisuuden opiskella ei vain yhtä vaan kaksikin ammattia, työelämäänkin pääsin suhteellisen kivuttomasti tai ainakaan sillä ei ollut mitään tekemistä sukupuoleni kanssa.
Näin ei ole valitettavasti vieläkään kaikkialla maailmassa, ei vaikka eletään sentään jo toisella vuosituhannella.
Sitä ei tule mietittyä ihan joka päivä.
Siihen, että täällä tytöt käyvät koulun, opiskelevat ja käyvät töissä, matkustavat, perustavat perheen, tai ovat perustamatta, ei kiinnitä sen suurempaa huomiota, sillä se tuntuu olleen pitkälle itsestäänselvää. Ainakin minun sukupolvelleni.
Suomi on pieneksi maaksi verrattain aikapaljon itseään suurempia valtioita edellä, mitä tiettyihin asioihin tulee.
Siitä kelpaa olla kiitollinen, mutta olemmeko me? Päivittäin?
Tuskin, ainakaan tietoisesti.
Olen onnekas, olen kiitollinen, että olen syntynyt maahan ja kulttuuriin, jossa sukupuoli ei ole samanlainen este menestykselle, kuin se on liian monessa maailmankolkassa.
En sano, etteikö eriarvoisuus näkyisi täälläkin, mutta ainakaan sukupuoleni ei ole estänyt minua saavuttamasta asioita elämässä. Se ei estänyt kouluttautumasta, tai työskentelemästä, eikä se myöskään estänyt menestymistäni niissä tehtävissä, missä olen matkani varrella ollut.
Mikä sitten minusta on parasta naisena olemisessa?
Rakkaus
Hyvyys
Tunneälykkyys
Se, että rakastan niin valtavasti, osoitan rakkauteni ja huolenpitoni, tuen, kannustan ja lohdutan, se että voin olla hyvä muille, se miten osaan iloita toisten onnistumisista vaikken itse aina onnistuisi
Se, että saan olla tänään yhtä mieltä ja huomenna voin tajuta olevani toista, se että saan kasvaa ja kehittyä itse itseäni varten
Se, että minusta voi joskus tulla äiti
ja samalla se, että minun ei ole pakko
Se, kun saan tehdä omat päätökset ja ratkaisut
Vapaus
Toivon, että jonain päivänä vapaus on jokaisen tytön ja naisen oikeus
