My Kind Of Life 2.0

Hyvinvointi. Se on kolmas osio mun prosessissa. Kaikki kolme yhdessä, ruokavalio, liikunta, hyvinvointi, tällä setillä se elämä otetaan haltuun. Nämä osat tukee ja täydentää toisiaan, kaikkien pitää olla kunnossa, että homma toimii. Hyvinvoinnilla tarkoitan nyt tässä kontekstissa psyykkistä ja henkistä puolta ja ajattelin hieman avata ajatuksiani siitä, miten koen ja näen nämä kokonaisuutena. Kuten yllä mainitsin, tarvitaan kaikkia näitä kolmea edistämään ja parantamaan elämänlaatua. Terveyttä, jaksamista sekä itsetuntoa, näiden ongelmien parissa olen paininut yläasteelta, ei vaan ala-asteelta asti. Kun saan kunnollista ravintoa, voin paremmin, jaksaminen arjessa paranee, haluan ja jaksan huolehtia itsestäni ravitsemalla kehoani, jotta se jaksaa suoriutua asioista, joista haluan sen suoriutuvan. Kun voin paremmin, se ruokkii halua jatkaa samalla tavalla, sillä siitä saatu positiivinen energia tekee hyvää psyykkeelle ja henkiselle jaksamiselle. Uskon, että

Kirjoitin aiemmassa #elämähaltuun2017 -postauksessa ruokavaliosta, joka on oleellisin osa tätä prosessia. Toinen osa on tietenkin, mikäpä muukaan kuin liikunta. Sitä luulisi, että liikkuminen on helppoa ja vaivatonta, mullahan on kaksi koiraakin, niitähän pitää lenkittää päivittäin. Paljastuksen paikka, en ole lenkittänyt niitä päivittäin. Kyllä, tiedän että pitäisi.  (omaksi puolustukseksi, ne on paljon irti mummilassa, heh) Mutta, aiemmassa suhteessa se ei ollut mahdollista, eikä se onnistu vieläkään ihan joka päivä, mutta yritän parantaa kokoajan, armoa. Tällä hetkellä olen kolmatta päivää kipeänä, joten olen koittanut ottaa hissukseen. Koirat tosin sai mut hienosti liikkeelle suhteen päätyttyä mun oltua luonnollisesti paljon, paljon enemmän kotona, sillä aiemmin oltiin aina menon päällä, autolla nimittäin. Otin siis tavoitteeksi liikkua tavoilla, joista pidän, ei siis enää ajatuksena mikä kuluttaisi eniten kaloreita, vaan mikä olisi mielekkäin

Tällä viikolla oli ystävänpäivä. (oli muuten ensimmäinen laatuaan sinkkuna sitten ala-asteen, damn!) Halusin kirjoittaa ystävyydestä, mutten ehtinyt varsinaisena juhlapäivänä. No, kirjoitan siitä nyt.  En muutenkaan oikein pidä ystävänpäivän nykyisestä kaupallisuudesta, sama alkaa tosin olla kaikkien muidenkin juhlien kanssa. Toisinsanoen mukavan epäkliseistä kirjoittaa tästä aiheesta näin hieman jälkikäteen, haha. Ystävyys, se on kantava voima. Se on terapiaa parhaimmillaan, se on kiitollisuutta, rakkautta ja kunnioitusta, ihailua ja luottamusta. Se, että voi tuntea itsensä aina tervetulleeksi omana itsenään ja silti halutuksi, vikoineen päivineen ja kokea olonsa turvalliseksi, siinä on jotain maagista. Tähän kun lisätään vielä naurua vedet silmissä ja vatsakrampit, on kyseessä yksi parhaimmista tunteista, mitä ihminen voi toisen kanssa kokea. Ja joskus ihan pelkkä kaupungilla kiertely hyvän ystävän kanssa on juuri parasta, mitä voi olla. J

Kirjoitin tämän uuden blogin ensimmäisessä postauksessa siitä, miten olen suunnitellut muuttavani elämäni suuntaa parempaan ja keksinkin sille ihan oman vetävän ja nasevan nimikkeen, Elämä haltuun 2017 Yksi iso tekijä on tietenkin ruokavalio. Eilen nettiä tylsyyttäni selaillessa vastaan tuli MTV:n lifestyle sivuston artikkeli, jossa oli kokeiltu erilaisia dieettejä. Jotkut aiemman blogin lukijat tietävätkin, että olen oman osani dieeteistä kokeillut jo tässä vuosien saatossa vaihtelevalla menestyksellä. Artikkeliin pääset tästä:   http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/ihmekuurilla-kesakuntoon-toimitus-testasi-dieetit-nain-sentteja-lahti/5150758 No, typerimmät kokeilut skippasin, en halunnut edes lukea mistään lentoemo dieetistä, siinä ei ole mitään järkeä, ei edes lyhyenä kokeiluna. Mutta, silmään osui vähähiilihydraattinen ruokavalio. Artikkelia lukiessa palaset loksahtelivat kohdilleen. Parantuneet ihon ja vatsan vointi olivat lähinnä ne jut

Olen jo pidempään yrittänyt miettiä, mistä kirjoittaisin. Mitä sellaista voin kertoa tämänhetkisestä tilanteesta, etten loukkaa sillä ketään, se kun ei ole kuitenkaan tarkoitus. Mutta sitten tajusin, voisin kirjoittaa itsenäisyydestä, sopiva aihe etenkin näin juhlavuotena, vai mitä? Ja voisin kirjoittaa siitä, mitä olen oppinut, miten olen päässyt tähän, miten opin tietämään, mitä elämältäni haluan. Olen viimeisen vuoden aikana kasvanut paljon, henkisesti olen aivan eri paikassa kuin missä se  yksinäinen Mari oli syksyllä 2015. Olin ihan rikki siitä yksinolosta ja yksinäisyydestä. Koska en osannut olla yksin. En viihtynyt omassa seurassani. Kaipasin niin kipeästi rinnalleni miestä, jonka kanssa tuntea oloni kokonaiseksi. Nyt, kun koko elämä on hieman hajallaan, tunnen siltikin itseni ehjemmäksi kuin silloin. Kasvua. Sitä on tapahtunut ja sitä mä tarvitsin selvitäkseni omillani. Jos joku lukijoista ei tiedä, tai muista, asuin edellisker