Siirry pääsisältöön

Tekstit

Synttärisankareita ja positiivista energiaa.

Me juhlittiin menneenä viikonloppuna synttäreitä Vaasassa mun vanhempien luona.  Äidillä on synttärit huomenna ja mulla ylihuomenna, sunnuntaina taas on isänpäivä ja sen lisäksi Mika täyttää pyöreitä. 
(Ja me neljä kuukautta, aww miten söpösöpöällöisää)
Juhlaan siis oli ihan aihettakin, vaikkei me pidettykään kuin ihan vain kahvittelut pienellä porukalla. Toki me juhlistettiin murun kanssa kahdestaan vielä tulevaa kuukausipäivää käymällä eilen Seinäjoen Amarillossa, namnam.




Olin jo hyvänaikaa sitten vihjaillut mitä hienovaraisimmin mahdollisista synttärilahjatoiveista Mikalle, ihan vaan jos nyt sattuisin vaikka saamaan lahjankin, heh.  No sainhan mä, facessa eilen illalla ne esittelinkin.
Mikakin ilahtui mun hänelle tilaamista kirjoista, Tulen ja Jään Laulujen sarjan 2 ja 3 osat. Kyseessähän on siis tietysti kirjasarja, mihin Game Of Thrones perustuu.




Oli melkein epätodellisen hämmentävää, - erittäin hyvällä tavalla toki - kun toisen vaivalla paketoimasta epämäräisen näköisestä pakettihässäkä…
Uusimmat tekstit

Kahden viikon päästä vanhempi - ja viisaampi?

Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun tulee mietittyä, että pian on taas vuodella vanhempi.
Mitä kaikkea kulunut vuosi on pitänyt sisällään, mitä se on ottanut, mitä antanut, mitä opettanut.
Sillä taatustihan se vuosi on jotain opettanut, mutta onko sitä ottanut opikseen, onkin eri asia.
Tahtoisin kyllä uskoa että olen.
Sitä miettii, onko kaikki piirteet sellaisia, että ne kuuluu itseen, vai onko ne tulleet osaksi itseä matkan varrella.
Onko sitä aina ollut negatiivisuuteen taipuvainen, vai onko elämän ikävämmät kokemukset muovanneet ajatusmaailman sellaiseksi, että kaikkea on syytä epäillä? Onko sitä aina ollut yhtä herkkä? Vai voisiko joskus liiallinenkin herkkyys olla sittenkin hormoniperäistä? Onko mieli aina ollut iltojen pimetessä ja ilmojen kylmetessä melankoliaan taipuvainen?
Onko aina ollut yhtä vaikea olla yksin?

Ja onhan sitä tietysti kantanut mukanaan niitä hyviäkin puolia, kyllä negatiivisuuteenkin taipuvainen ihminen voi olla perus luonteeltaan iloinen, hölmöillä ja nauraa tyhm…

11. lokakuuta

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää, nyt kuudetta kertaa.
Päivää, jona halutaan muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt eri puolella maailmaa kokevat päivittäin, mutta jona voidaan myös juhlia, muistaa, että myös tytöissä on voimaa ja mahdollisuuksia.
Minä synnyin vanhempieni esikoiseksi ja myös jäin sittemmin ainokaiseksi tyttäreksi 8.11.1990 Vuosien mittaan minusta, siitä pienen pienestä tyttövauvasta, jonka äiti ja isä saivat sairaalasta matkaan, kasvoi askel kerrallaan nainen. Nainen, joka on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä, käyttäytymään ja olemaan ystävällinen, jolle on opetettu, että pystyn mihin vain, jos haluan.  Ja jos en pysty yksin, minua autetaan. Olen saanut kokeilla asioita, tehdä huonoja valintoja, katua niitä ja oppia niistä. Minut on nostettu jaloilleni ja lähetetty jälleen matkaan kohti uusia haasteita.
Minä olen tärkeä, rakas ja kaunis, ainutkertainen. Mitä elämälläni päätänkin tehdä, saan siinä tukea ja kannustusta.  Olen saanut lahjaksi rakkauden täyteisen…

Se on täällä

Nyt on se on kuulkaa ihan oikeasti niin syksy, kun vaan olla ja saattaa.
Joka päivä sataa ainakin jonkin verran, jossei koko päivää.
Vaahteranlehdet hehkuu maassa mitä ihanimmissa sävyissä, tarjoten oikeastaan vuoden viimeiset luontoäidin taikomat väriläiskät, ainakin meidän markilla.

... Kukapa ois arvannut, että ne on herkullisia :'D

Villasukat ja pitkähihainen, viltti telkkaria katsellessa, sekä parhaassa tapauksessa vielä höyryävä teekuppi ovat lähestulkoon elinehtoja.
Ulkona on kylmä, kosteaa ja jotenkin hämärää kokoajan. Kylmä, muttei niin kylmä, etteikö lähikauppaan kävely uudessa takissa tuottaisi lämpöhalvauksen ensiasteita, muttei missään nimessä niin lämmin, että pärjäisi enää vain sadetakilla (jonka alla olisi liian pienestä koosta johtuen pelkkä t-paita)
HRRRRH!
Ollaan Mikan kanssa löydetty uusi yhteinen ihastus, mulle tämä oli jo vanha tuttu nuoruudesta, mutta en edes varmuudella uskaltanut luvata, miltä se maistuisi. Mutta nyt ollaan silti litkitty tätä jo muutama päivä, eik…

#elämähaltuun2017 - Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty, right?

Niin, hyvä suunnittelu mahdollistaa monen tavoitteen saavuttamisen, eikös meille näin ole opetettu?
Suunnittelu on osa menestystä, ja suunnitelmallisuus helpottaa tavoitteen hahmottamisessa ja lopulta myös sen saavuttamisessa.
Minä olen kova suunnittelemaan asioita, joita toivoisin tapahtuvaksi, tai joita tavoittelen.
Tälläkin erää se proggis on päästä suurimmasta ylipainosta eroon, ilman kitukuureja tai aikamääreitä, tavoitteena siis terveys ja hyvä olo.
Painorajaa en tosiaan haluaisi asettaa, mutta jonnekin 70 tienoille olisi hyvä pyrkiä, vaikka silloinkin tottapuhuen olisin edelleen virallisesti ylipainoinen, mitä tilastoihin on uskominen.
Nyt jos koskaan kannattaa ottaa vapaa-ajasta hyöty irti ja tehdä hommasta rutiinia, niin ei mene ihan läskiksi koko touhu, hehe, pun intended ;)
Mä pidän rutiineista, on niin paljon helpompaa, jos on edes jonkinlainen yleiskaava, minkä mukaan mennä. Etenkin niin kauan, kun ei ole töitä. Muuten on vaarana, että menee tosiaan liikaakin löysäilyn puolelle. …

Omaa aikaa

Tällä viikolla olen saanut nauttia kotona olosta. Tehdä kotihommia, kirjoittaa blogia, hoitaa koiria.
Hengittää.
Olen saanut, tai no, joutunut olemaan itsekseni. Mika on tehnyt pitkääkin päivää ja välillä on ehtinyt tulla jopa ikävä. Mä en edelleenkään ole ihminen, joka viihtyy pitkään yksin, ainakaan hiljaisuudessa, ilman musiikkia tai mitään ns. taustahälyä. Yleensä jopa kirjoittaessa soi Spotifyn Daily Mix tai oma soittolista.
Omasta ajasta pitäisi osata nauttia. Joko mä vain olen luontaisesti vilkkaampi ihminen, tai sitten en oikein osaa rauhoittua. Tai sitten en ole vielä täysin nollannut viiden kuukauden työrupeamaa, kun kokoajan pitäisi olla jotain pientä puuhaa.
Toki päikkärit on olleet aika jees muutaman kerran. On vain hassua, että vaikka olisikin hoitanut ne ns tärkeät asiat, kuten päivittänyt blogin tai pessyt ja laittanut pyykit, huolehtinut pennun ruokinnan ynnä muut, niin silti välillä koen että pitäisi aina vain tehdä jotain, eikä tälläisestä pienestä puuhailusta ensinnäkään sais…

#elämähaltuun2017 - Paluu astialle

Noniin.
Nyt kun elämässä on asiat aikalailla mallillaan, niin on hyvä pikkuhiljaa palautella mieleen, mitä mulla oli tarkoitus saada aikaan tänä vuonna. Mun onneks vielä on aikaa, haha.
Ja joo, siis onhan tämä nyt oikeasti paljon isomman mittakaavan asia, kuin vain tämän vuoden.
Vaikeinta on aina ollut syöminen, tai siis nimenomaan se terveellisesti ja monipuolisesti syöminen. Tai jos saakin aloitettua, niin ei sitten millään saa pidettyä kiinni. Kun saisikin edes sen verran, että hommasta tulisi rutiinia, mutta ei.
Kaikkihan tietää, että (etenkin uusi) parisuhde lihottaa, se on vain fakta. Onnellinen parisuhde ymmärtääkseni etenkin.
Mutta se on osa sitä onnellisuutta mihin oon pyrkinyt, se, että vaikka onkin tullut herkuteltua aivan ruokottoman paljon liikaa, oon silti onnellinen ja mieheni mielestä kaunis, eikä hän mitä ilmeisimmin muuttaisi mitään.  Tietysti hän on pahoillaan, kun oma paino ja kroppa tuottaa mulle ahdistusta, mutta hän ei näe mua sellaisena, kuin mitä itse pahoina päivinä…